Jotkin lahjat ovat meille arvokkaita, koska olemme saaneet ne vaikutusvaltaiselta henkilöltä tai joltakulta, jota suuresti kunnioitamme. Toiset lahjat, joilla on ehkä vain vähän rahallista arvoa, ovat meille rakkaita, koska ne ovat perheenjäsenten tai läheisten ystävien antamia. Tämä piti paikkansa myös Jordanin saamasta lahjasta, josta kerrottiin edellisessä kirjoituksessa. Miten tämä soveltuu lunnaisiin?
Raamatussa sanotaan: ”Jumala lähetti ainosyntyisen Poikansa maailmaan, jotta me saisimme elämän hänen välityksellään.” (1. Johanneksen kirje 4:9.) Se että lahjan antaja on Jumala, tekee tästä lahjasta hyvin arvokkaan. Kenelläkään ei ole suurempaa valtaa kuin hänellä. Heprealainen psalminkirjoittaja totesikin: ”Sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.” (Psalmit 83:18.) Emme voisi saada lahjaa tätä korkeammalta taholta.
Jumala on myös ”meidän Isämme” (Jesaja 63:16). Miksi voidaan sanoa näin? Hän on antanut meille elämän. Lisäksi hän pitää meistä uskollisesti huolta rakastavan isän tavoin. Jumala sanoi muinaisista palvelijoistaan, joita hän kutsui Efraimiksi: ”Eikö Efraim ole minulle kallisarvoinen poika tai hellitty lapsi? – – Minä säälimällä säälin häntä.” (Jeremia 31:20, alav.) Jumalalla on samanlaisia tunteita palvelijoitaan kohtaan nykyään. Hän ei ole pelkästään kaikkivaltias Luojamme vaan myös uskollinen Isämme ja Ystävämme. Eikö tämä teekin kaikista hänen antamistaan lahjoista erityisen kallisarvoisia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti